Se on se tie, jonka päättyessä, huokaiset raukeudesta ja onnesta, ehkä vihastuksesta ja ehkä ihastuksesta. Ehkä olet vain helpottunut. Tuijotat edessä olevaa tyhjyyttä ja tajuat matkalle syvemmän merkityksen. Ehkei selkeänä, mutta jotain siinä on. Tai oli. Ne tiet ovat mulle ainakin aarteita, ja niitä sattuu kohdalle silloin tällöin.

Tervetuloa kirjoitusteni pariin. Nämä tulevat rönsyilemään välillä liitoksistaan. Nämä ovat kaikuja niistä poluista, jotka merkitsi jotain. Taikka saivat ajattelemaan.

Ne ovat teitä, joita kuljen koirani kanssa; teitä, joita matkaan retkeilyautollani. Ne tiet ovat myös niitä, jotka herättivät tunteita. Niitä, jotka ovat jääneet muistoihin ja niitä teitä, jotka ovat tätä hetkeä. Ja kuitenkin kuljen vain kulkemisen ilosta, en niinkään etsi mitään, vaikka toisinaan tuntuu että yritän juosta aikaa kiinni. Kirjoittaessa koitan pysähtyä.

Kuka olen?

Olen Rita, joka kirjoittaa kirjoittamisen ilosta. Yleensä olisi järkevintä kirjoittaa tietystä aiheesta, jotta lukijoita saisi helpoiten jäämään. Muttei tämä ole pelkästään tien päältä, vaikka kuljenkin huomattavasti. Ei tämä ole pelkästään kiipeilystä, vaikka kiipeilen, eikä nämä kirjoitukset ole aina loppuun asti mietittyä vaikka pohdinkin aika lailla.

Tämä on siis minun, Ritan, ensimmäinen julkinen kirjoitusalusta. Otaksun, että tänne kutoutuu tekstiä, joista huokuu omat arvoni ja minun näköinen elämä. Kääntöpuolena on se, että minä kertojana on rajallista, joten kommentointi on suotavaa. Tekstit ovat maailmanmenoa vain minun näkökulmastani, omien tietojen, kokemusten ja havaintojen kautta.